Use­al­la har­ras­te­au­tol­la al­kaa ole­maan jo rei­lus­ti ikää ja oli­si­han se mu­ka­vaa, et­tä muu­ta­man vuo­den ikäi­nen käyt­tö­au­to­kin oli­si siis­tis­sä kun­nos­sa. Maa­li­pin­nan pi­laa hel­pos­ti, mut­ta sitä myös pys­tyy ehos­ta­maan koh­tuul­li­sel­la vai­val­la. Ker­rom­me, mi­ten to­den­nä­köi­sim­min on­nis­tut, kun alat en­sim­mäis­tä ker­taa kiil­lot­ta­maan au­to­a­si.

Ar­tik­ke­li jul­kai­sut GTi-Ma­ga­zi­nen nu­me­ros­sa 04 / 2021.

Myön­net­tä­köön, et­tä it­sel­le­ni­kin kiil­lo­tus­hom­mat ovat ol­leet tä­hän as­ti lä­hin­nä mör­kö, jota ei ole us­kal­ta­nut edes miet­tiä. Pää­tin kui­ten­kin, et­tä tänä ke­vää­nä otan asi­as­ta sel­vää ja ker­ron myös teil­le, ar­voi­sat lu­ki­jam­me, mitä sain sel­vil­le.

To­te­sin, et­tä ai­na­kin it­sel­le­ni hel­poin tapa op­pia asi­at niin, et­tä us­kal­lan niis­tä ker­toa myös eteen­päin, on ot­taa yh­teyt­tä am­mat­ti­lai­seen. Niin­pä soi­tin tu­tul­le au­to­har­ras­ta­jal­le, Toni "Ter­ror" Him­mel­roo­sil­le, joka pyö­rit­tää omaa THM Po­lis­hing (

@thmpo­lis­hing

) -kiil­lot­ta­mo­aan Hel­sin­gis­sä. Pyy­sin To­nia opet­ta­maan pe­ru­sa­si­at, joil­la pää­see hy­vin al­kuun ei­kä pys­tyi­si te­ke­mään koh­tuut­to­mas­ti va­hin­koa.

Heti al­kuun to­det­ta­koon, et­tä eh­kä kai­kis­ta au­to­har­ras­tuk­seen liit­ty­vis­tä ai­heis­ta tämä on nyt se, jos­ta riit­tää var­mas­ti pal­jon vah­vo­ja mie­li­pi­tei­tä. Te­ko­ta­po­ja on vä­hin­tään yh­tä pal­jon kuin te­ki­jöi­tä, jo­ten ha­lu­am­me­kin an­taa täs­sä nyt vin­kit, joil­la pää­see al­kuun. Sy­ven­tä­väs­sä vai­hees­sa, jos­sa ope­tel­laan te­ke­mään mes­su­va­lo­jen kes­tä­viä pin­to­ja, tar­vi­taan poh­jal­le sa­to­ja tun­te­ja opet­te­lua ja tes­tai­lua. Näil­lä oh­jeil­la pa­ran­nat siis au­ton maa­li­pin­taa rei­lus­ti, jos­kaan ai­van mik­ro­met­ri-ta­sol­le em­me su­kel­la.

OTA NÄMÄ HUO­MI­OON

Au­to­jen lak­ka­pin­nat vaih­te­le­vat vah­vas­ti au­ton­val­mis­ta­ja- ja ai­ka­kau­si­koh­tai­ses­ti. On ole­mas­sa ko­vem­pia ja vä­hän peh­me­äm­piä lak­ko­ja, jois­ta jo­kai­nen käyt­täy­tyy myl­ly­tyk­sen ai­ka­na eri ta­val­la. Ny­ky­au­tois­sa al­kaa vie­lä ole­maan koh­ta­lai­sen ohu­et lak­ka­pin­nat, mikä muo­dos­taa it­ses­sään vie­lä li­sää on­gel­mia.

Jos ha­lu­aa pe­la­ta var­man pääl­le, voi os­taa muu­ta­mal­la kym­pil­lä maa­li­pin­nan pak­suut­ta mit­taa­van lait­teen. Täl­lä voi sit­ten tar­kas­tel­la, et­tä ta­va­raa on riit­tä­väs­ti myl­ly­tyk­seen. Aloit­te­li­jal­le voi­si nyrk­ki­sään­tö­nä pi­tää, et­tä kun pin­ta on yli 200 μm niin ol­laan koh­tuul­li­sen tur­val­li­sil­la ve­sil­lä ja jos pak­suus on al­le 200 μm, niin pi­tää jo tie­tää mitä on te­ke­mäs­sä. Esi­merk­ki­nä mai­nit­ta­koon, et­tä uu­den VAG-kon­ser­nin au­ton maa­li­pin­ta on tyy­pil­li­sim­min noin 250 μm pak­sui­nen. Sel­ven­nyk­se­si sa­not­ta­koon, et­tä 250 μm on sama asia kuin 0,25 mm eli ylei­ses­ti maa­li­pin­ta on rei­lus­ti vie­lä ton­nin se­te­li­ä­kin oh­kai­sem­pi. Jos ohu­en lak­ka­pin­nan kiil­lot­taa puh­ki, on ai­na tie­dos­sa mat­ka au­to­maa­la­rin luok­se, ja se sit­ten mak­saa.

Pi­tää myös ot­taa huo­mi­oon, et­tä vaik­ka lak­kaa oli­si­kin pal­jon, niin ihan kaik­kea ei kui­ten­kaan pys­ty kiil­lot­ta­maan. Nyrk­ki­sään­tö­nä voi­si sa­noa, et­tä jos naar­mu tun­tuu kyn­nel­lä, ei sitä enää pys­ty kiil­lot­ta­maan nä­ky­mät­tö­mäk­si. Ai­noa tapa teh­dä jo maa­il­maa näh­neel­le au­tol­le vir­hee­tön pin­ta, on uu­del­leen maa­laa­mal­la tai lak­kaa­mal­la. Myl­lyt­tä­mäl­lä pys­tyy kui­ten­kin te­ke­mään pal­jon ja var­sin mo­nel­le, var­sin­kin käyt­tö­au­tol­le, erit­täin siis­tin ja riit­tä­vän hy­vän pin­nan.

LAIT­TEET JA AI­NEET

Kiil­lo­tus­ko­nei­ta on kah­den­lai­sia: ro­ta­ry- eli suo­ra­ve­toi­sia lait­tei­ta sekä epä­kes­ko­ko­nei­ta. Epä­kes­ko­ko­nees­sa siis ni­men­sä mu­kai­ses­ti laik­ka pyö­rii epä­kes­kei­ses­ti, jol­loin myös­kin ho­log­ram­mien to­den­nä­köi­syys lo­pul­li­ses­sa pin­nas­sa on pie­nem­pi. GTi suo­sit­te­lee­kin opet­te­le­maan asi­aa en­sin epä­kes­ko­ko­neel­la, jol­loin on­nis­tut to­den­nä­köi­sem­min.

Ai­nei­ta val­mis­ta­vat kym­me­net eri yri­tyk­set ja mie­lei­sen­sä saa va­li­ta ihan pai­kal­li­sen saa­ta­vuu­den, suo­si­tus­ten tai vaik­ka­pa kuun ja täh­tien asen­non mu­kaan. Lop­pu­pe­leis­sä kiil­lo­tu­sai­neet toi­mi­vat kui­ten­kin mel­ko lail­la sa­maan ta­paan: on kar­ke­am­paa ai­net­ta ja vä­hän vä­hem­män kar­ke­aa ai­net­ta.

Hom­ma toi­mii ku­ten kiil­lo­tet­ta­es­sa muu­ten­kin, en­sin kar­ke­am­mal­la ja sii­tä sit­ten as­kel ker­ral­laan vä­hem­män kar­ke­aan ai­nee­seen. En­sin aje­taan riit­tä­vän kar­ke­al­la ta­va­ral­la niin, et­tä pin­ta on ta­sais­ta "naar­mua", sit­ten as­kel as­ke­leel­ta siir­ry­tään hie­nom­pi­ja­koi­seen ta­va­raan, kun­nes pin­ta näyt­tää ih­mis­sil­mäl­le naar­mut­to­mal­ta.

Kiil­lo­tu­sai­neis­sa on usein nu­me­ro, joka il­mai­see ai­neen kar­heut­ta. Lu­vut me­ne­vät ai­na­kin useim­mil­la val­mis­ta­jil­la toi­sin päin kuin hiek­ka­pa­pe­reis­sa, eli mitä suu­rem­pi luku, sitä kar­he­am­paa ta­va­raa pur­kis­sa on. Mitä kar­he­am­paa ai­net­ta, sitä enem­män se syö lak­kaa ja sitä enem­män se siis myös pois­taa naar­mu­ja pin­nas­ta.. Kan­nat­taa tu­tus­tua kun­kin val­mis­ta­jan mer­kin­tä­ta­paan ja var­mis­tua ai­neen kar­heu­des­ta etu­kä­teen, en­nen kuin sitä länt­tää au­ton­sa maa­li­pin­taan.

Ai­neen li­säk­si myös käy­tet­tä­vät lai­kat pi­tä­vät si­säl­lään sa­man vas­taa­van spekt­rin ko­vuuk­sia. Kar­he­am­paa ai­net­ta aje­taan ko­vem­mal­la lai­kal­la ja hie­nom­paa ai­net­ta peh­me­äm­mäl­lä. Jot­kut am­mat­ti­lai­set tai asi­aan enem­män vih­kiin­ty­neet har­ras­ta­jat saat­ta­vat se­koi­tel­la laik­ko­jen ko­vuuk­sia ja ai­nei­ta kes­ke­nään, mut­ta var­sin­kaan aloit­te­li­jan ei näin kan­na­ta toi­mia.

MI­TEN LIIK­KEEL­LE

Ihan en­sim­mäi­se­nä au­to pi­tää tot­ta kai pes­tä huo­lel­li­ses­ti. Pin­nas­ta on pois­tet­ta­va kaik­ki van­hat ai­neet, piet, suo­lat ja niin edel­leen. Mi­kä­li pin­nas­sa on van­ho­ja va­ho­ja tai esi­mer­kik­si li­kaa, voi se pa­him­mil­laan ai­heut­taa en­tis­tä enem­män tu­hoa pyö­ries­sään lai­kas­sa pit­kin maa­li­pin­taa. Myös ovien vä­lit kan­nat­taa pes­tä huo­lel­li­ses­ti, jot­ta siel­tä­kään ei van­ha lika pää­se kiil­lo­tet­ta­val­le pin­nal­le te­ke­mään hal­laa.

Kun pe­sun ja kui­vauk­sen jäl­keen siir­tyy it­se kiil­lo­tuk­sen pa­riin, en­sim­mäi­se­nä kan­nat­taa va­li­ta pa­nee­li, jo­hon läh­tee tes­taa­maan so­pi­vaa kom­bi­naa­ti­o­ta pin­nan ehos­ta­mi­seen. Liik­keel­le kan­nat­taa läh­teä hie­noim­mis­ta ai­neis­ta ja peh­meim­mis­tä lai­kois­ta ja tar­kas­tel­la en­sim­mäi­sen ajon jäl­keen, on­ko pin­ta ta­voit­teen mu­kai­nen.

Muu­ta­man vuo­den ikäi­sel­le pe­su­naar­mui­sel­le au­tol­le saat­taa riit­tää ihan hie­noim­mal­la­kin ai­neel­la aje­lu, kun taas enem­män naar­mui­nen pin­ta saat­taa vaa­tia kol­me-nel­jä­kin eri step­piä. Naar­mu­jen hä­vi­ä­mi­seen vai­kut­taa siis myös lak­ka­pin­nan ko­vuus, jo­ten jos lak­ka on ko­vin peh­meä tai sitä ei ole pal­joa, niin suo­raan kar­keim­mal­la ta­va­ral­la liik­keel­le läh­tö saat­taa syö­dä jopa koko la­kan pois, ja sit­ten har­mit­taa isos­ti. Malt­ti on siis valt­tia.

Mi­ten hom­ma sit­ten käy­tän­nös­sä toi­mii? Kat­so seu­raa­vat ku­vat, niin opit!

1. Toni käyttää aineinaan ZviZZerin tuotteita. Tällä kertaa Volvoon suoritettiin kolmesteppinen kiillotus näillä tuotteilla. Näiden lisäksi samalta valmistajalta löytyy myös vielä leikkaavampi ja vielä hienompi tuote, mutta Tonin kokemuspohjan mukaan näillä kolmella aineella tekee hyvää jälkeä. Valmistajia on totta kai muitakin ja omat tuotesarjansa löytyy esimerkiksi King Carthurilla, Gyeonilla, Mirkalla ja niin edelleen. Jokaiselta löytyy omat tuotteensa, ja lienee lähinnä mieltymyskysymys, mitä aineita käyttää. Jokaiselle aineelle on myös tässä tuoteperheessä värikoodattu laikkansa, jolloin käyttö on loogista.

2. Demoautona tällä kertaa sattui olemaan muutaman vuoden ikäinen Volvo, joka oli saanut osakseen jo reilusti konepesuja, ja maalipinta oli kohtalaisen karussa kunnossa.

3. Ensimmäisenä kannattaa suojata kaikki, mihin kiillotusainetta ei halua. Varsinkin musta muovi kun saa osakseen kiillotusainetta, niin sitä ei saa irti millään, vaan osa tulee olemaan ikuisesti vaalean aineen kyllästämä. Suojaa siis huolella!

4. Toni käyttää Rupes Bigfoot -epäkeskokonetta. Toni tykkää käyttää koneen pienempää versiota sen tarkkuuden ansiosta. Kiillotuskoneeksi käy silti hyvin myös isommalla laikalla varustettu versio, ja tämäkin on lähinnä mielipidekysymys.

Nopeuksia tässä epäkeskokoneessa on asteikolla 1–6 ja käytännössä työt hoidetaan suurimmaksi osaksi nopeuksilla 2–3. Ainetta ei haluta polttaa pintaan kiinni, joten kierrosten pitää olla maltilliset.

5. Työ aloitetaan punaisella, kovalla laikalla ja punaisella, karheimmalla aineella, koska Toni tietää entuudestaan, millä karheudella tällainen pinta tarvitsee käsitellä. Aineen karheudesta kertova luku on 4000. Kun teet ensimmäistä kertaa, aloita siis testipaneelista ja hienommasta aineesta ja etene karheampaan kunnes pinta on halutunlainen. Tämän jälkeen käy koko auton läpi kyseisen karheuden yhdistelmällä, ja siirry hienompaan yhdistelmään vasta sen jälkeen.

6. Annostele kiillotusaine noin pähkinän kokoisina palloina laikalle ja töpöttele sitä työstettävälle alueelle. Alueeksi kannattaa ottaa noin 3–4 kertaa laikan leveyttä ja korkeutta vastaava alue.

7. Levitä aine työstettävälle alueelle ennen kuin napsautat koneen käyntiin.

8. Ajele aluetta suorin vedoin vaakaan ja pystyyn noin 3–5 kertaan niin, että ajelet ensin vaakasuoraan ja sitten pystysuoraan. Optimaalinen työstöpaine on noin kilon luokkaa, eli konetta ei todellakaan tarvitse hampaat irvessä painaa, vaan työn tekee liikkeen ja aineen yhdistelmä.

9. Kun olet ajellut alueen, pyyhi se puhtaaksi mikrokuituliinalla ja tarkastele lopputulosta. Tarkasta tässä vaiheessa myös laikka ja putsaa se paineilmalla tai pehmeällä harjalla, jotta vanha lika tai pinnasta irronneet partikkelit eivät pyöri seuraavalla alueella mukana. Laikka kannattaa vaihtaa uuteen, mikäli sen puhtaus yhtään epäilyttää.

10. Tässä pinta karheimman yhdistelmän jäljiltä. Suurimmat naarmut ovat kadonneet, mutta pinta on hieman samea. Sameus ja mahdolliset hologrammit katoavat seuraavien steppien aikana.

11. Kun olet ajellut koko auton ympäri edellisellä karheudella, siirry seuraavaan steppiin, eli pykälää hienompiin tuotteisiin. Tässä ZviZZerin tuotesarjassa värikoodina toimii oranssi ja aineen karheudesta kertova luku on 3000. Muista, että laikka ja aine kulkevat aina käsi kädessä, eikä ole syytä käyttää karheita aineita ja pehmeitä laikkoja tai toisin päin, ainakaan ennen kuin olet hakenut tuntumaa useamman tovin verran.

12: Toista vaiheet 5–8.

13: Ajeltu pinta näyttää tältä ennen pyyhkimistä. Älä ajele pintaa liian pitkään, vaan kiillotusaine saa olla ihan näkyvää vielä stepin päätteeksikin.

14: Vertailua lähtökohdan ja kahden stepin välissä. Pinta on jo huomattavasti lähtökohtaa parempi, joskin pientä pilveilyä on vielä näkyvissä. Lopuksi tehdään viimeistelykierros.

15: Viimeistelyyn käytetään keltaisella värillä merkittyjä tuotteita. Aineen karheudesta kertova luku on 2000. Tässä vaiheessa pinnasta poistetaan vielä viimeisetkin jäljet ja hologrammit. Työstö suoritetaan jälleen koko autoon vaiheiden 5–8 ohjeilla kaikessa rauhassa.

16: Tadaa, valmis pinta. Lähtökohta oli sen verran karu, että ihan kaikkia naarmuja ei tästä autosta saada pois, mutta kun katseluetäisyydeksi ottaa vaikka metrin, ei pieniä naarmuja enää erota ja auto on huomattavasti siistimpi. Värin syvyys tulee ihan eri tavalla esille, kun pinta on kiillotettu. Pinta on perusteellista liuotinpesua vaille valmis suojaamiseen. Kiillotetun pinnan päälle kannattaa käyttää nykyaikana jo jonkinlaista keraamista pinnoitetta, jotta tätä operaatiota ei tarvitse suorittaa puolivuosittain ja pinta pysyy pidempään siistinä. Pinnoitteet ovat ihan oma lukunsa, eikä niihin perehdytä tällä kertaa enempää

LOP­PU­SA­NAT

Kiil­lot­ta­mi­nen ei ole mi­kään no­pea aa­mu­päi­vän hom­ma, vaan ai­kaa kan­nat­taa va­ra­ta rei­lus­ti, jot­ta asi­aan voi kes­kit­tyä kun­nol­la. Myl­lyt­tä­mi­sel­lä saat myös hel­pos­ti va­hin­koa ai­kaan, jo­ten kan­nat­taa ihan oi­ke­as­ti ede­tä va­ro­en ja jat­ku­vas­ti työn jäl­keä tut­kis­kel­len.

Suo­mi on täyn­nä am­mat­ti­tai­toi­sia kiil­lo­tu­sam­mat­ti­lai­sia ja kan­nat­taa kään­tyä pie­nel­lä­kin kyn­nyk­sel­lä am­mat­ti­lai­sen puo­leen, jos tun­tuu sil­tä, et­tä hom­ma ei ota on­nis­tu­ak­seen. Oi­kai­se­mal­la tai ho­su­mal­la ei näis­sä hom­mis­sa iki­nä tule prii­maa pin­taa.

Täs­sä ar­tik­ke­lis­sa an­ne­tut oh­jeet ovat sel­lai­set, joil­la to­den­nä­köi­sim­min on­nis­tut, jos­kaan em­me voi si­tä­kään täy­sin lu­va­ta. Jo­kai­sel­la, joka myl­ly­tyk­ses­tä kiin­nos­tuu, on myös oman ko­ke­muk­sen­sa kaut­ta tul­lei­ta ta­po­ja toi­mia, ja jot­kut saat­ta­vat esi­mer­kik­si ajaa kar­he­am­mal­la ai­neel­la, mut­ta peh­me­äm­mäl­lä lai­kal­la. Tä­mä­kin ai­he on sel­lai­nen, jota kan­nat­taa ope­tel­la rau­has­sa ja vain te­ke­mäl­lä op­pii; ku­kaan ei var­mas­ti osaa syn­ty­es­sään myl­lyt­tää ja mes­su­pin­to­jen ai­kaan saa­mi­seen vaa­di­taan ai­na sa­to­ja myl­ly­tet­ty­jä au­to­ja.

Muis­ta seu­ra­ta GTi-Ma­ga­zi­nea myös so­mes­sa!

Fa­ce­book: https://www.fa­ce­book.com/GTi­Ma­ga­zi­ne/

Ins­tag­ram: https://www.ins­tag­ram.com/gti­ma­ga­zi­ne/

Ti­laa GTi-Ma­ga­zi­ne ko­tii­si osoit­tees­ta www.gti.fi/ti­laa !