Jape Tiitinen

Ja­nin mie­len­kiin­to au­toi­hin he­rä­si jo 10-vuo­ti­aa­na, kun van­hem­pien van­ha käy­tös­tä pois­tet­tu Maz­da 626 piti el­vyt­tää pel­to- ja jää­ra­ta-au­tok­si. Tai­to au­to­jen ras­saa­mi­seen ke­hit­tyi puh­taas­ti te­ke­mäl­lä ja roh­ke­as­ti opet­te­le­mal­la uut­ta, sekä tie­tys­ti isän avus­tuk­sel­la.

– Mi­nul­la on ol­lut mo­nen­lai­sia pro­jek­te­ja. 15-vuo­ti­aa­na os­tin ai­ka mä­dän mut­ta lei­ma­tun KE70 Co­rol­lan, jon­ka hit­sai­lin lä­peen­sä ja maa­la­sin. Myö­hem­min ajo­kor­tin saa­tu­a­ni 17-vuo­ti­aa­na värk­kä­sin au­toon 3T-tur­bo­tek­nii­kan Me­gas­quir­tin moot­to­ri­noh­jauk­sel­la, ja sii­tä­hän se in­to vi­rit­tä­mi­seen sit­ten läh­ti. Myö­hem­min kak­si­kymp­pi­se­nä ra­ken­sin pik­ku­lamp­pui­sen KE70 Co­rol­lan 3TG-tur­bo­moot­to­ril­la, jon­ka sit­tem­min päi­vi­tin 3S-GE Be­ams-mo­sal­la, tie­ten­kin ah­det­tu­na ja Max­xe­cul­la, Jani ker­too.

Jani ja Ce­li­can yh­tei­nen tai­val al­koi jou­lu­kuus­sa 2022 Net­ti­au­ton se­lai­lun seu­rauk­se­na. Jani bon­ga­si myyn­nis­sä ol­leen kel­tai­sen mut­te­reik­si pu­re­tun TA22-ko­ri­sen Ce­li­can ja päät­ti käy­dä kat­so­mas­sa, oli­si­ko au­tos­ta hä­nel­le pro­jek­tik­si. Ce­li­ca vai­kut­ti var­sin asi­al­li­sel­ta pro­jek­ti­ai­hi­ol­ta, ja li­säk­si lä­hes kaik­ki osat oli­vat tal­les­sa ja vie­lä­pä var­sin hy­vä­kun­toi­si­na. Kau­pat lyö­tiin luk­koon, ja Jani kävi ha­ke­mas­sa au­ton ko­tiin eril­li­sel­lä reis­sul­la.

Erää­nä päi­vä­nä työ­pai­kan kah­vi­pöy­däs­sä is­tu­es­saan Jani bon­ga­si van­han Tu­ning-leh­den, jos­sa oli ar­tik­ke­li Mat­ti Vah­to­lan vuo­den ’77 1JZ Ce­li­cas­ta. Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na Jani päät­ti, et­tä hä­nen­kin au­ton­sa voi­man­läh­teek­si tar­vi­taan To­yo­tan Jaak­ko Zor­ro.

– Aloin heti ky­se­le­mään, mis­tä löy­täi­sin JZ:n, ja se­hän löy­tyi­kin no­pe­as­ti ja vie­lä­pä lä­hel­tä, tu­tul­ta ka­ve­ril­ta Ni­va­las­ta. Olin os­ta­nut hä­nel­tä ai­em­min 3TG-moot­to­rin osia ja aloin muis­te­le­maan, et­tä hän pu­hui jos­kus so­vit­ta­neen­sa JZ:aa Li­te­a­ceen. Olin yh­tey­des­sä ka­ve­riin ja ky­syin, vie­lä­kö moot­to­ri löy­tyy, ja löy­tyi­hän se. Ei muu­ta kuin hip­pu­lat vin­ku­en ha­ke­maan jem­maan odot­ta­maan, Jani in­toi­li.

Kyllä TA22 on kaunis ja ajaton korimalli, eikä candypunainen väri vähennä yhtään Celican loistoa. Aivan nappivalinta.

Jape Tiitinen

Juuri ja juuri jaksaa kevyt Celica sulattaa takarenkaita, kun pellin alla hirnuu 650 kiukkuista hevosta.

Jape Tiitinen

Etupuskurin alta pilkistävä välijäähdytin ja ahtoputket kertovat, että vermeessä saattaa olla lyöntiä.

Jape Tiitinen

TA­VOI­TE

En­si töik­seen Jani nik­ka­roi Ce­li­can roik­ku­maan ko­rig­ril­liin. Mas­so­jen pois­ton ja hiek­ka­pu­hal­luk­sen jäl­keen al­koi sel­vi­tä, min­kä ver­ran kop­paa tar­vit­si hit­sa­ta, ja pi­ti­hän sitä. Au­ton pe­rä­pää oli ai­ka laho, mut­ta joku ai­em­pi sep­pä oli kui­ten­kin hit­san­nut jo lat­ti­at ja keu­laan ylä­run­ko­ai­sat jot­ka Ce­li­cois­ta ai­na la­ho­a­vat.

– Pel­ti­hom­mat on ihan mu­ka­via teh­dä, kun saa au­ton ko­rig­ril­liin. Au­ton sai kään­net­tyä ai­na hy­vään asen­toon, jo­ten sitä sai hit­sail­la käy­tän­nös­sä ihan is­tu­al­taan. Hit­sat­ta­vaa riit­ti etu­pyö­rän­ko­te­lois­sa, hel­man nur­kis­sa ja ta­ka­pään pyö­rän­ko­te­lois­sa, sekä taka-ak­se­lin kiin­nik­kei­den ym­pä­ris­tös­sä. Hit­saa­mi­nen on ihan mu­ka­vaa, mut­ta se vaa­tii ai­na oman fii­lik­sen, et­tä asi­at läh­te­vät ta­pah­tu­maan te­hok­kaas­ti.

Hit­saus­hom­mia tuli teh­tyä ai­ka hi­taas­ti, ai­na sil­loin täl­löin, kos­ka ai­na tuli vä­liin joku no­pea vä­lip­ro­jek­ti, joka kes­keyt­ti hom­mat mo­nes­ti. Näi­tä vä­lip­ro­jek­te­ja oli­kin sit­ten ai­ka pal­jon: BMW E34 jon­ka hit­sai­lin, maa­la­sin ja asen­sin ko­ri­sar­jan, TA12 Ca­ri­na kävi myös hit­sat­ta­va­na ja maa­lat­ta­va­na, yh­den HJ61 Land Crui­se­rin­kin eh­din hit­sail­la ja lait­taa lei­ma­kun­toon, sit­ten vuo­ros­sa oli Sier­ra, jon­ka niin ikään hit­sa­sin ja tuu­na­sin, Dat­sun 140Y ja niin edel­leen, lis­ta on lo­pu­ton. Osa au­tois­ta oli­si pi­tä­nyt kyl­lä eh­dot­to­mas­ti säi­lyt­tää, mut­ta tyh­mä­nä olen men­nyt myy­mään kaik­ki eteen­päin so­pi­val­la ra­hal­la.

Tein vä­lil­lä myös asi­a­kas­töi­nä au­to­jen maa­lauk­sia omas­sa maa­laus­kam­mi­os­sa, mikä taas hi­das­ti Ce­li­can ete­ne­mis­tä ja val­mis­tu­mis­ta. Ce­li­ca jou­tui ai­na hal­lin nurk­kaan odot­ta­maan vuo­ro­aan. Pel­ti­työt sain teh­tyä lo­pul­ta ke­säl­lä 2024, jol­loin pää­sin maa­laa­maan epo­xit ja pin­ta­vä­rin au­ton poh­jaan sekä sain au­ton pois gril­lis­tä.

Oli tam­mi­kuu 2025, Ce­li­can tyh­jä kori oli puo­lik­si puk­kien pääl­lä ja hit­sai­lin jo­tain rat­ti­ak­se­lin kiin­nik­kei­tä, kun M103 tur­bo­me­se­mies Oi­no­sen Tomi tuli käy­mään ja tuu­ma­si: ”Ei­kö­hän ko­keil­la il­moit­taa mo­lem­pien au­tot näy­til­le ke­vään Ame­ri­can Car Show’hun.” Mie­tin het­ken, et­tä ei saa­ke­li, en kyl­lä mil­lään eh­di. Nel­jä kuu­kaut­ta ai­kaa, puo­let osis­ta puut­tuu ja au­to on pa­has­ti kes­ken. Mut­ta jos ker­ran Hel­sin­kiin men­nään, niin sin­ne men­nään aja­mal­la – kär­ryl­lä ei ole mi­tään fii­lis­tä vie­dä au­toa sin­ne as­ti. Otin haas­teen vas­taan ja aloin te­ke­mään au­toa oi­kein kun­nol­la. Joka päi­vä töi­den jäl­keen il­lat me­ni­vät tal­lil­la Ce­li­can kim­pus­sa, ja kyl­lä­hän se al­koi ete­ne­mään.

KE­VYT SA­VOT­TA

Al­koi ak­se­lei­den so­vi­tus eteen ja taak­se. Vol­von taka-ak­se­lia piti ka­ven­taa hie­man, jot­ta le­ve­ät van­teet sai is­tu­maan kaa­rien si­sään.

– Vol­von taka-ak­se­li mul­la oli­kin jo jem­mas­sa. Olen haa­li­nut kaik­ki 1031-iso­pe­rät va­ras­toon ai­na kun sel­lai­nen on tul­lut vas­taan. Vol­von perä on to­det­tu hy­väk­si va­lin­nak­si van­hois­sa jap­seis­sa, ja sii­hen löy­tää hy­vin eri­lai­sia vä­li­tyk­siä.

Ve­ta­rei­hin Jani teki 114.3-jaon, ja ak­se­lin si­sään tuli Da­nan kit­ka­luk­ko Kar­pi­o­lan kes­tä­väm­mil­lä osil­la sekä pit­kä pe­rä­vä­li­tys Ruot­sis­ta. 

– KE70-Co­rol­lan etu­palk­kia piti ka­ven­taa hiu­kan ja teh­dä uu­det kiin­ni­tys­rei­ät. Kaik­ki ni­ve­let tuli uut­ta ja pus­lat ure­taa­nis­ta. Sa­mal­la lai­toin Ope­lin säh­köi­sen te­hos­ta­jan. Olin kuul­lut, et­tä jot­kut käyt­tä­vät nii­tä myös ral­li­au­tois­sa, ja te­hos­ta­ja oli var­sin so­pi­van ko­koi­nen pie­neen au­toon. Kyl­lä se tuo ajo­mu­ka­vuut­ta van­haan au­toon, kun voi pik­ku­ril­lil­lä pyö­ri­tel­lä rat­tia park­ki­pai­kal­la. Niin, ja li­säk­si tuli KE70:n ham­mas­tan­ko-oh­jaus.

Oh­jaus­tun­tu­mas­ta­kin tuli to­del­la hyvä, kun ei tar­vin­nut enää väl­jää sim­puk­kaa vei­vail­la. Oli hie­no tun­ne, kun sain au­ton rul­laa­vak­si ja pää­sin suun­nit­te­le­maan moot­to­rin so­vit­te­lua.

JZ-moot­to­rin so­vi­tus täm­möi­seen ly­hyt­keu­lai­seen Ce­li­caan ei ol­lut ihan ke­vyt sa­vot­ta, mut­ta sin­ne se vaan lo­pul­ta is­tah­ti. Rin­ta­pel­tiä piti siir­tää taak­se­päin, pol­ki­met ase­moi­da uu­del­leen ja al­ku­pe­räi­nen läm­mi­tys­lai­te vaih­taa pie­nem­pään, kun tila oli kor­til­la. Moot­to­rin siir­to taak­se­päin ai­heut­ti sen, et­tä kone jäi ku­tos­sy­lin­te­rin koh­dal­ta osit­tain ikä­väs­ti pyyh­ki­jän alus­pel­lin al­le, moot­to­ria piti las­kea hie­man alas­päin. Myös öl­jy­poh­jaa jou­tui muok­kaa­maan, et­tei se ota kiin­ni ham­mas­tan­koon, ja sa­mal­la apu­run­koa piti las­kea hiu­e­man alas­päin.

Imu­sar­ja oli sen ver­ran mas­sii­vi­nen, et­tä jar­ru­te­hos­ta­ja piti vaih­taa mah­dol­li­sim­man pie­ni­ko­koi­seen, ja sel­lai­sen löy­sin lo­pul­ta uu­te­na Eng­lan­nis­ta. Naa­ma­pel­ti­ä­kin jou­tui au­ko­maan ja muok­kaa­maan, jot­ta 102 mil­liä pak­su coo­le­ri ja iso syy­lä­ri saa­tiin mah­tu­maan pai­koil­leen. Ah­to­put­ket­kin piti ujut­taa jos­tain kaut­ta. Pit­kä imu­sar­ja tuot­ti haas­tei­ta, sa­moin ajo­va­lot ja pus­ku­ri. Täs­tä joh­tu­en kyl­män puo­len ah­to­put­ket jou­dut­tiin ve­tä­mään käyt­tä­en jyrk­kiä mut­kia.

Si­sus­tan ovi­pah­veis­sa oli ru­mat kauh­tu­neet vii­nin­pu­nai­set nah­ka­pääl­li­set, jot­ka Jani ha­lu­si pois. Pai­kal­li­nen ver­hoo­mo Ee­va Kin­nu­nen ver­hoi­li ovi­pah­vei­hin uu­det hie­not kei­no­nah­kai­set pääl­li­set. Myös ko­je­lau­ta oli au­rin­gon polt­ta­ma ja ajan ham­mas oli pu­rais­sut sii­hen­kin jäl­ken­sä. Tämä kävi nu­kat­ta­va­na Kel­lo­sa­lol­la To­ho­lam­mel­la.

Etu­pen­keik­si va­li­koi­tui FK:n kip­paa­vat ajan hen­keen so­pi­vat sport­ti­jak­ka­rat, jot­ka tar­joi­le­vat riit­tä­väs­ti tu­kea tä­män päi­vän tar­pei­siin.

FK:n kippaavat sporttipenkit tarjoilevat sopivasti ryhtiä ja mukavuutta dynaamiseen ajoon.

Jape Tiitinen

Auto Gaugen 10k rundari ja nopeusmittari istuvat loistavasti alkuperäisten mittareiden paikalle ja näyttävät siisteiltä.

Jape Tiitinen

Jape Tiitinen

SUO­RAL­LA HÖY­LÄL­LÄ

– Seu­raa­vak­si pu­rin ir­ti ko­neen vaih­teis­toi­neen, coo­le­rin, syy­lä­rin yn­nä muut osat, kun tar­vit­ta­vat kan­nak­keet ja rei­ät oli teh­ty. ZF:n vaih­teis­ton os­tin Put­ki­sen Ni­kol­ta val­miik­si hit­sat­tu­na JZ-ko­pal­la, kun se osui koh­dal­le so­pu­hin­taan. Ai­no­as­taan vaih­teis­to­tun­ne­lia piti nos­taa hiu­kan etu­pääs­tä, jot­ta kirs­tun sai mah­tu­maan pai­kal­leen.

Pää­sin hie­ro­maan poh­jia ko­ne­huo­nee­seen ja maa­laus­hom­miin. Ko­ne­huo­nee­seen ruis­ku­tin ho­pei­sel­le poh­jal­le pu­nai­sen can­dy­vä­rin, ja sii­nä vai­hees­sa olin var­ma, et­tä au­ton väri tu­li­si ole­maan can­dy red.

Suo­ral­la höy­läl­lä kyl­kiä hi­oes­saan Jani huo­ma­si, et­tä ko­ris­sa oli ai­ka pal­jon lom­mo­ja. Poh­ja­töi­den val­mis­tut­tua pääs­tiin hink­ka­vä­rin ve­toon. Jani pyy­si ka­ve­rei­taan avuk­si hi­o­maan hi­on­ta­vä­riä, ai­ka­tau­lun ol­les­sa ai­ka tiuk­ka ja ACS:n lä­hes­ty­es­sä ko­vaa vauh­tia. Kii­tos hi­on­ta-avus­ta siis ka­ve­reil­le.

– Vii­mein pää­sin maa­laa­maan pin­ta­vä­rin, ja täy­tyy sa­noa, et­tä kyl­lä can­dy oli nap­pi­va­lin­ta Ce­li­can ko­rin muo­toi­hin. Maa­lin kui­vut­tua aloin ka­saa­maan ko­ria, ja joka paik­kaan tuli myös uu­det tii­vis­teet.

AJA­MAL­LA MEN­NÄÄN

Nyt pa­la­sik­si meni vuo­ros­taan moot­to­ri. Pur­ka­es­saan Jani to­te­si moot­to­rin ole­van hie­nos­sa kun­nos­sa, mut­ta tar­kas­ti sil­ti, mitä kaik­kea tar­vit­see uu­sia ja tu­lee­ko tar­vet­ta ko­neis­ta­mol­le. Loh­ko ja kan­si kä­vi­vät plaa­nauk­ses­sa ja vent­tii­lit hi­on­nas­sa, sekä kam­pu­ran kaik­ki kau­lat kiil­lo­tet­tiin.

– Iso läjä moot­to­rin, voi­man­siir­ron, polt­to­ai­ne- ja säh­kö­puo­len osia läh­ti ti­lauk­seen. Osa­kuor­man saa­vut­tua olin jo mi­tan­nut moot­to­ris­ta vä­lyk­set, jot­ka oli­vat kon­dik­ses­sa, jo­ten ei muu­ta kuin ka­saa­maan. Moot­to­rin ka­saa­mi­nen on en­tuu­des­taan tut­tua puu­haa, kun näi­tä on tul­lut pu­ret­tua ja ka­sat­tua usei­ta ker­to­ja elä­män var­rel­la To­yo­ta-har­ras­tuk­sen puit­teis­sa.

Oli hie­no fii­lis nos­taa ra­ken­net­tu JZ-tur­bo­moot­to­ri juu­ri maa­lat­tuun Ce­li­can ko­ne­huo­nee­seen ja lät­kiä osia kiin­ni ym­pä­ril­le. Sil­loin oli ai­kaa ke­vään näyt­te­lyyn enää noin kuu­kau­si, ja au­tos­ta puut­tui vie­lä säh­köt, ecu, joh­to­sar­jat, put­kis­to, kar­daa­ni ja polt­to­ai­ne­lin­jat. Täs­sä vai­hees­sa ei ol­lut vie­lä tie­toa, va­lit­tai­siin­ko Ce­li­caa edes mes­suil­le.

Tomi aut­toi mi­nua put­kis­ton ja kar­daa­nin kans­sa, ja se no­peut­ti hom­mia tosi pal­jon. Sa­maan ai­kaan tein it­se kaik­kea muu­ta. Kah­ta viik­koa en­nen ACS:ää tuli tie­to, et­tä Ce­li­ca on va­lit­tu, ja voi sitä rie­mun mää­rää!

Ai­ka al­koi käy­dä tiu­kil­le, ja ys­tä­vät tois­te­li­vat Ja­nil­le, et­tä ei­kö tuo kan­na­ta vie­dä kär­ryl­lä, mut­ta Jani ei luo­vut­ta­nut, kos­ka oli päät­tä­nyt, et­tä au­to vie­dään aja­mal­la.

JZ-moottorin lusikoiminen Celican ahtaaseen konehuoneeseen oli työmaa, mutta tehtävissä. Siellä lepää!

Jape Tiitinen

Jape Tiitinen

Jape Tiitinen

FII­LIS KA­TOS­SA

– Kak­si päi­vää en­nen mes­su­ja sain joh­to­sar­jat val­miik­si ja Max­xe­cun kyt­ket­tyä, ja pääs­tiin suo­rit­ta­maan en­sim­mäis­tä start­tia. Joh­to­sar­ja teh­tiin To­min kans­sa kim­pas­sa Max­xe­cun joh­to­sar­jan ai­hi­os­ta, jos­sa ecun pään liit­ti­met ovat pai­kal­laan, mut­ta an­tu­reil­le me­ne­vät pi­tää teh­dä it­se. Max­xe­cu on to­del­la sel­keä ja help­po kyt­keä. Kaik­ki meni joh­to­sar­jaa teh­des­sä ker­ras­ta nap­piin, pait­si en­si star­til­la au­to vain hö­räh­ti ker­ran ja sit­ten ei mi­tään. Het­ki tätä ih­me­tel­tiin, kun­nes huo­mat­tiin, et­tä no­kan ase­tus oli vää­rin. Kor­jat­tiin tämä, ja se­hän läh­ti käyn­tiin ja toi­mi kuin unel­ma.

Kyl­lä sii­nä al­koi vä­ki­sin vä­hän hy­myi­lyt­tää kai­ken sen vä­sy­myk­sen kes­kel­lä. Au­tos­sa riit­ti kai­ken­nä­köis­tä näp­rää­mis­tä ja te­ke­mis­tä vie­lä pal­jon, vaik­ka tun­tui, et­tä se­hän on mel­kein ajo­kun­nos­sa, Jani muis­te­lee.

Seu­raa­va­na aa­mu­na Ja­nin piti läh­teä mes­suil­le, ja hom­mia hän oli pai­na­nut kel­lon ym­pä­ri sa­moil­la sil­mil­lä ai­na aa­mu­vii­teen saak­ka. Kuu­los­taa siis ai­ka nor­maa­lil­ta mes­su­kii­reel­tä. Täs­sä koh­taa Ce­li­ca liik­kui omin voi­min ja ai­van täy­del­li­ses­ti.

– Fii­lis oli kyl­lä ka­tos­sa. Täs­tä iso kii­tos ka­ve­reil­le, il­man hei­dän apu­aan ei oli­si eh­dit­ty. Ei muu­ta kuin no­peet pe­sut, ta­va­roi­den pak­kaus, siir­to­kil­vet pai­koil­leen ja pa­rik­si tun­nik­si nuk­ku­maan en­nen läh­töä koh­ti Hel­sin­kiä ja Ame­ri­can Car Show’ta.

Kel­lo soi, ja olo oli kyl­lä ai­ka kuol­lut mut­ta on­nel­li­nen. Ce­li­can 400 km neit­syt­mat­ka Pih­ti­pu­taal­ta Hel­sin­kiin al­koi. Mat­kal­la ei ol­lut mi­tään muu­ta on­gel­maa kuin se, et­tä ää­nen­vai­men­nin oli tul­lut lai­tet­tua vä­sy­nee­nä huo­nos­ti kiin­ni ja se pu­to­si ne­los­tiel­le. Mut­ta sii­tä­kin sel­vit­tiin, sen kun vaan lait­toi ta­kai­sin pai­kal­leen. Au­toa ei eh­dit­ty pen­kit­tää en­nen ACS-reis­sua, mut­ta pe­ru­sa­se­tuk­set tse­kat­tiin kun­toon, ja mat­kal­la Hel­sin­kiin Valt­te­ri teki sää­tö­jä kart­toi­hin, jos au­to sat­tui käy­mään pak­sul­la tai rik­kaal­la. Myö­hem­min sää­tö teh­tiin rul­lil­la.

Ku­lu­neen ke­sän ai­ka­na pa­ran­te­lin au­toa kai­kes­ta, mitä jäi te­ke­mät­tä mes­suil­le, ja nyt se on muu­tos­kat­sas­tet­tu­kin JZ-tek­nii­kal­le ja kai­kil­le muu­tok­sil­le. Moni epäi­li, et­tä moot­to­ria ei sai­si lei­mat­tua, mut­ta niin vain sai. Tal­ven ai­ka­na on tar­koi­tus pa­ran­taa ää­nie­ris­tys­tä, lait­taa hyd­rau­li­nen kä­si­jar­ru, sekä oli­si aja­tus muut­taa au­to vii­nal­le – jos­ko sai­si kai­vet­tua vie­lä li­sää voi­maa pi­hal­le.

KUKA KUS­KAA?

Omis­ta­ja: Jani Kemp­pai­nen

Am­mat­ti: Yrit­tä­jä

Ikä: 26

Ins­tag­ram: kemp­piii

Suo­sik­ki aje­lu­bii­si: Las­go - So­met­hing

Jape Tiitinen