KAU­PAL­LI­NEN YH­TEIS­TYÖ

Moni ul­ko­puo­li­nen miel­tää au­to­har­ras­tuk­sen lä­hin­nä aja­mi­sek­si, jos­sa suu­rim­mat ku­lut tu­le­vat au­ton os­ta­mi­ses­ta ja ben­san hin­nas­ta. Har­ras­ta­jat it­se tie­tä­vät kui­ten­kin, et­tä aja­mi­nen on lo­pul­ta vain pie­ni osa au­toi­lun har­ras­ta­mis­ta. Kai­kil­le se ei ole edes se pää­a­sia. Mo­net naut­ti­vat enem­män au­to­jen ra­ken­ta­mi­ses­ta, van­ho­jen kie­sien kun­nos­ta­mi­ses­ta tai uu­sim­pien li­sä­va­rus­tei­den hank­ki­mi­ses­ta.

Au­toi­lun har­ras­ta­mi­nen vaa­tii siis ai­ka sy­viä tas­ku­ja. Omal­la koh­dal­la se on joh­ta­nut myös on­gel­miin. Kun tas­kut tyh­je­ni­vät,

aloin ni­mit­täin ra­hoit­taa har­ras­tus­ta lai­na­ra­hal­la

. Ei­kä se jää­nyt vain yh­teen tai kah­teen pie­neen lai­naan. Elin usei­ta vuo­sia yli va­ro­je­ni niin, et­tä avoi­mia lai­no­ja oli par­haim­mil­laan ker­ral­la kym­men­kun­ta. Vas­ta joi­ta­kin kuu­kau­sia sit­ten sain ta­lou­den jäl­leen hal­lin­taan, kun hain en­sim­mäis­tä ker­taa niin sa­not­tua yh­dis­te­ly­lai­naa.

Pro­jek­ti­au­to­jen ku­lut ei­vät lopu pelk­kään os­to­hin­taan

Vuo­sien var­rel­la olen ai­na­kin it­se huo­man­nut, et­tä täl­le har­ras­tuk­sel­le tu­lee hin­taa ai­na enem­män kuin tuli suun­ni­tel­tua. Uu­sia pro­jek­ti-ide­oi­ta syn­tyy ai­na­kin omas­sa pää­ko­pas­sa har­va se päi­vä, vaik­ka ai­em­mat oli­si­vat vie­lä kes­ken. Ei­vät­kä ne pro­jek­tit oi­ke­as­taan iki­nä val­miik­si tule, vaan jo­tain pien­tä vii­lat­ta­vaa löy­tyy ai­na. Ra­haa tar­vi­taan jat­ku­vas­ti, jos pyö­rät ha­lu­aa kir­jai­mel­li­ses­ti pi­tää pyö­ri­mäs­sä.

Omal­ta osal­ta­ni en iki­nä os­ta­nut pro­jek­ti­au­to­ja ve­lak­si. Tein kaik­ki han­kin­nat omal­la ra­hal­la, mut­ta kun ne ku­lut ei­vät to­del­la­kaan lopu pelk­kään os­to­hin­taan. Ruos­te­kor­jauk­set, uu­det van­teet, moot­to­rin vaih­to, maa­laa­mi­nen… lis­ta tar­vit­ta­vis­ta han­kin­nois­ta on au­tos­ta riip­pu­mat­ta pit­kä. Unoh­ta­mat­ta tie­tys­ti jat­ku­vas­ti tois­tu­via ku­lu­ja, ku­ten va­kuu­tuk­sia ja kat­sas­tuk­sia. Nii­tä en ole oi­kein iki­nä osan­nut kun­nol­la bud­je­toi­da.

Usei­ta eri ra­hoi­tuk­sia, va­rus­te­han­kin­to­ja ja huol­to­ja

Jär­ke­vän ta­lou­den­hal­lin­nan si­jaan toi­min­ta­ta­vak­se­ni tuli

usei­den eri ra­hoi­tus­muo­to­jen

hyö­dyn­tä­mi­nen. Tie­naan ihan mu­ka­vas­ti omas­ta bis­nek­ses­tä, jo­ten lai­nan saa­mi­nen ei iki­nä ole ol­lut on­gel­ma, päin­vas­toin. Omas­ta pan­kis­ta­kin on tyr­ky­tet­ty lai­na­ra­haa ties kuin­ka mon­taa ker­taa. Suu­rim­man osan lai­nois­ta­ni otin kui­ten­kin pan­kin si­jaan ra­hoi­tu­syh­ti­öil­tä. Ne kun tar­jo­si­vat pie­niä lai­na­sum­mia

hel­pon ha­kup­ro­ses­sin kaut­ta

.

Usein ra­haa myös tar­vit­tiin akuu­tis­ti. Huol­lot ja kor­jauk­set tu­li­vat yl­lät­tä­en ja osui­vat koh­dal­le ai­na juu­ri sil­loin, kun au­toa oli tar­koi­tus läh­teä vie­mään pi­dem­mäl­le reis­sul­le. Kos­ka ra­haa ei ol­lut, ai­noa rat­kai­su oli na­pa­ta

jous­ta­val­ta luot­to­ti­lil­tä jäl­leen tar­vit­ta­va mää­rä

, jot­ta kor­jaus­työt sai hoi­det­tua. Mon­ta ker­taa huol­lot myös tu­li­vat pal­jon alus­ta­vaa hin­ta-ar­vi­o­ta kal­liim­mik­si, mikä vai­keut­ti bud­je­toin­tia en­ti­ses­tään.

Mi­ten lai­nat al­koi­vat ha­jau­tua usei­siin eri mak­sui­hin

En­si al­kuun on­gel­mat ei­vät ol­leet jä­rin suu­ria. Sain luot­to­kor­til­la teh­dyt mak­sut hoi­det­tua pois ko­rot­to­man mak­su­a­jan puit­teis­sa, jo­ten ku­lu­ja niis­tä ei oi­ke­as­taan tul­lut.

Toki pie­net­kin lai­nat te­ki­vät lo­ven kuu­kau­si­tu­loi­hi­ni

, mut­ta pär­jä­sin kyl­lä nii­den kans­sa.

Vuo­si vuo­del­ta lai­nat al­koi­vat kui­ten­kin ha­jau­tua usei­siin eri mak­sui­hin, jot­ka ai­heut­ti­vat on­gel­mia. Saa­toin esi­mer­kik­si ly­hen­tää kuun alus­sa suu­rin­ta lai­naa­ni luot­to­kor­tin avul­la ja mak­saa sit­ten luot­to­kort­ti­ve­lan pois pi­ka­vi­pil­lä, jot­ta vält­tyi­sin suu­rem­mil­ta kor­ko­ku­luil­ta. Aloin ajau­tua kier­tee­seen, jos­sa ta­lou­del­li­nen ti­lan­tee­ni enää ol­lut mil­lään muo­toa hal­lin­nas­sa­ni. Se ai­heut­ti kit­kaa myös au­toi­lu­har­ras­tuk­seen, ei­kä pro­jek­tien pa­ris­sa puu­hai­lu tun­tu­nut enää lä­hes­kään yh­tä haus­kal­ta.

Yh­dis­te­ly­lai­na toi rat­kai­sun ti­lan­tee­seen

Kun kuu­lin en­si ker­taa ka­ve­ril­ta yh­dis­te­ly­lai­nas­ta, sa­noin suo­raan, et­tä ei kiin­nos­ta. Olin­han juu­ri se­lit­tä­nyt, kuin­ka jou­duin lai­naa­maan kuu­kau­sit­tain li­sää ra­haa vain mak­saak­se­ni lai­no­jen ly­hen­nyk­set. Lai­nat­han mi­nut oli­vat tä­hän ti­lan­tee­seen tuo­neet, jo­ten mik­si ih­mees­sä ha­lu­ai­sin nyt

lai­na­ta vie­lä suu­rem­man sum­man

?

Täy­tyy an­taa ka­ve­ril­le pis­teet sii­tä, et­tä jak­soi se­lit­tää mi­nul­le juur­ta jak­sain, kuin­ka yh­dis­te­ly­lai­na oli eri asia. Jat­ku­van lai­na­kier­teen si­jaan ot­tai­sin vain yh­den uu­den lai­nan, en­kä enää yh­tään enem­pää. Pää­si­sin tuon lai­nan avul­la eroon kai­kis­ta ai­em­mis­ta

vi­peis­tä­ni ja muis­ta lai­nois­ta­ni

, mikä lie­ven­täi­si asi­as­ta ai­heu­tu­vaa huol­ta ja sel­keyt­täi­si ve­lan­mak­sua. Li­säk­si sääs­täi­sin to­den­nä­köi­ses­ti ai­na­kin muu­ta­man sa­ta­sen kuus­sa sa­mal­la, kun voi­sin pie­nen­tää kuu­kau­sie­ri­ä­ni.

Hil­jal­leen vas­tus­tuk­se­ni al­koi laan­tua, ja aloin har­ki­ta asi­aa to­den te­ol­la. Voi­si­ko lai­no­jen yh­dis­tä­mi­sen oi­ke­as­ti ol­la rat­kai­su ti­lan­tee­see­ni, joka oli jo pit­kään tun­tu­nut ai­ka toi­vot­to­mal­ta?

Van­ho­jen lai­no­jen ko­ko­nais­sum­man sel­vit­tä­mi­nen

Is­tuin vie­lä sa­ma­na il­ta­na tie­to­ko­neen ää­reen ja nap­sau­tin las­ki­men au­ki. Ta­voit­tee­ni oli kai­vaa esiin kaik­kien lai­no­je­ni tie­dot ja kat­soa, voi­sin­ko saa­da tar­vit­ta­van ko­koi­sen yh­dis­te­ly­lai­nan. Se oli hel­pom­min sa­not­tu kuin teh­ty, sil­lä lai­no­ja oli oi­ke­as­ti mel­koi­nen mää­rä. En edes muis­ta­nut niis­tä kai­kis­ta, mi­hin tar­koi­tuk­seen ra­hat oi­kein oli­vat men­neet…

Lo­pul­ta on­nis­tuin kui­ten­kin löy­tä­mään kaik­ki lai­nat ja sel­vit­tä­mään, pal­jon­ko niis­tä vie­lä oli mak­set­ta­va­na, jos hoi­tai­sin koko mak­sun ker­ral­la pois. Sum­ma oli suu­ri, mut­ta ei lo­pul­ta kui­ten­kaan niin suu­ri kuin olin ku­vi­tel­lut. Mo­nes­sa lai­nas­sa oli ni­mit­täin pal­jon li­sä­ku­lu­ja, joi­den vuok­si kuu­kau­sie­rät kas­voi­vat huo­mat­ta­vas­ti. Kun ne otet­tiin pois, ei var­si­nai­nen lai­na­sum­ma ol­lut ihan mah­do­ton. Olo al­koi tun­tua op­ti­mis­ti­sem­mal­ta sen suh­teen, et­tä voi­sin oi­ke­as­ti saa­da

tar­vit­ta­van suu­ren lai­nan

nii­den pois­mak­sa­mi­sek­si.

Yh­dis­te­ly­lai­nan ha­ke­mi­nen oli yl­lät­tä­vän help­poa

Ka­ve­rin mu­kaan voi­sin saa­da yh­dis­te­ly­lai­nan avul­la pait­si sääs­töä eu­rois­sa, myös pi­dem­män mak­su­a­jan koko lai­nal­le. Sa­mal­la kuu­kau­sie­rä­ni pu­to­ai­si­vat jopa puo­leen ny­kyi­ses­tä, ja voi­sin mak­saa lai­naa­ni pois vain yh­des­sä mak­su­e­räs­sä.

Nämä ta­voit­teet mie­les­sä­ni suun­ta­sin täl­le si­vus­tol­le, jota ka­ve­ri oli suo­si­tel­lut. Sen kaut­ta pys­tyin ver­tai­le­maan yh­del­lä ha­ke­muk­sel­la use­am­man luo­tet­ta­van lai­nan­tar­jo­a­jan tar­jouk­sia. Ha­ke­muk­sen täyt­tä­mi­nen ei kau­aa vie­nyt, ja klik­ka­sin ha­ku­pai­ni­ket­ta kiel­tä­mät­tä hie­man jän­nit­tä­en. En ol­lut ihan var­ma sii­tä, mil­lai­sek­si lai­na­yh­ti­öt mak­su­ky­ky­ni ar­vi­oi­si­vat. Luot­to­tie­dot mi­nul­la kui­ten­kin oli­vat vie­lä kun­nos­sa, jo­ten pe­ri­aat­tees­sa lai­naa kyl­lä pi­täi­si saa­da.

Ja sai­han sitä. Jär­jes­tel­mä ei vil­kut­ta­nut koh­dal­la­ni pu­nais­ta, vaan sain vih­re­ää va­loa kah­del­ta lai­na­yh­ti­öl­tä. Pää­sin siis vie­lä­pä va­lit­se­maan, kum­man tar­jouk­seen ha­lu­ai­sin tart­tua. Kos­ka ra­hal­lis­ta eroa tar­jouk­sis­sa ei juu­ri ol­lut, va­lit­sin yh­ti­öis­tä tun­ne­tum­man. Koko ha­kup­ro­ses­si kävi yl­lät­tä­vän­kin hel­pos­ti, ja lai­nan­tar­jo­a­ja jopa il­moit­ti mak­sa­van­sa ai­em­mat lai­nat puo­les­ta­ni. Mi­nun ei tar­vin­nut teh­dä muu­ta kuin vä­lit­tää pyy­de­tyt tie­dot niis­tä asi­a­kas­pal­ve­luun.

Lai­no­jen yh­dis­tä­mi­nen ei tar­koi­ta tin­ki­mis­tä har­ras­tuk­ses­ta

Myö­hem­min asi­aa miet­ties­sä­ni oma si­säi­nen keit­ti­öp­sy­ko­lo­gi­ni ana­ly­soi, mik­si en ol­lut teh­nyt mi­tään ti­lan­tee­ni pa­ran­ta­mi­sek­si ai­em­min. Tu­lin sii­hen lop­pu­tu­lok­seen, et­tä en ol­lut ryh­ty­nyt toi­miin, kos­ka en ha­lun­nut tin­kiä har­ras­tuk­ses­ta­ni. Au­toi­lu on to­del­la tär­keä osa elä­mää­ni, ja luu­lin, et­tä jou­tui­sin luo­pu­maan sii­tä, mi­kä­li aloit­tai­sin ta­lous­kuu­rin.

Luu­lo ei on­nek­si täs­sä ta­pauk­ses­sa ol­lut lo­pul­ta tie­don väär­ti. Kun olin ot­ta­nut ta­lou­te­ni hal­lin­taan yh­dis­te­ly­lai­nan avul­la, aloin ni­mit­täin jäl­leen saa­da har­ras­tuk­ses­ta­ni enem­män ir­ti. Nyt jo­kai­nen au­toi­lu­ta­pah­tu­ma tai -miit­ti ei stres­san­nut jo kuu­kau­sia etu­kä­teen, kun mie­tin sii­hen ku­lu­vaa ra­ha­sum­maa. Pys­tyin bud­je­toi­maan ra­ha­va­ra­ni pa­rem­min, ja

pie­nem­pien kuu­kau­sie­rien an­si­os­ta

ra­hat riit­ti­vät hel­pos­ti har­ras­tuk­sen jat­ka­mi­seen täy­del­lä vauh­dil­la.

Jat­kos­sa pro­jek­tit rul­laa­vat ta­lou­del­li­ses­ti fik­sum­min

En ole nii­tä tyyp­pe­jä, jot­ka vil­kui­le­vat jat­ku­vas­ti pe­ruu­tus­pei­liin. Men­nyt­tä ei voi muut­taa, en­kä oi­ke­as­taan sitä ha­lu­ai­si teh­dä­kään. Vaik­ka me­ne­tin­kin var­mas­ti usei­ta tu­han­sia eu­ro­ja tur­hiin kor­ko­ku­lui­hin, opin myös sa­mal­la pal­jon. Ny­ky­ään pro­jek­ti­ni rul­laa­vat ta­lou­del­li­ses­ti pal­jon fik­sum­min, ja osaan ot­taa bud­je­tis­sa huo­mi­oon muu­ta­kin kuin vä­lit­tö­mät ku­lut.

Mi­nun osal­ta­ni yh­dis­te­ly­lai­na oli täy­del­li­nen rat­kai­su ti­lan­tee­seen, jos­ta oli­si ol­lut vai­kea pääs­tä muu­ten eroon. Eh­kä oli­sin voi­nut jol­ta­kin ka­ve­ril­ta lai­nan saa­da, mut­ta sii­hen en ha­lun­nut läh­teä. Ih­mis­suh­tei­den ja raha-asi­oi­den sot­ke­mi­nen kun har­voin on hyvä idea.

Jos olet vas­taa­vas­sa ti­lan­tees­sa, suo­sit­te­len siis ai­na­kin

tu­tus­tu­maan lai­no­jen yh­dis­tä­mi­seen

. Mi­tään ris­kiä sii­nä ei ole, mut­ta par­haim­mil­laan voit sääs­tää niin ai­kaa, ra­haa kuin her­mo­ja­si­kin.